sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Dress for me? Yeeeesss, finally!

Vihdoin ja viimein, piiiitkän harkinnan jälkeen tein jotain itsellenikin! :)
PaaPiin leijonatrikoo oli oikeastaan tämän innostuksen alullepanija, koska ihastuin kankaaseen niin, että halusin siitä jotain itsellenikin.
Mallin näin aika pian mielessäni, mutta sellaiseen minulla ei kaavoja tai valmista vaatemallia ollut. Ajatukset ja visiot muokkaantuivat matkan varrella ja päädyin ottamaan mallia kaavan tekoon vanhasta tunikastani, jonka mallista ja istuvuudesta olen pitänyt kovasti. Lukuunottamatta liian avointa kaula-aukkoa tosin, joka on aina pakottanut laittamaan toisen paidan/topin alle.
Koska kaava oli vasta tekovaiheessa, en uskaltautunut leikkelemään kallista ja kaunista leijonatrikoota, vaan työn alle päätyi kokeiluversiona mummini aikoinaan omaksi mekkokankaaksi ajattelema joustava ja ohut kangas.
Mekko/tunika( en ole varma kummaksi kutsua, liian lyhyt mekoksi, mutta ei ihan tunikakaan) ja kaava muokkaantui ja muuttui matkan varrella, virheitä tuli tehtyä ja paljon purettua ja sovitettua.
Pikkuhiljaa siitä alkoi tulla aika kivannäköinen ja harmittaa ihan että on ikäänkuin vasemmalla kädellä tehty, ilman panostusta tarkkuuteen, neulaamisiin tai muuhukaan, jota olisin toisen kankaan kanssa tehnyt.
Kaavakin on täynnä erinäisiä merkintöjä, jotka pitäisi muistaa seuraavalla kerralla, enkä usko että ihan samanlaista tulee edes tehtyä :)
Alussa ajatus oli, että kanttaisin yläreunan, mutta etukappaleesta tuli mittailuista huolimatta liian matala, eli niin sanotusti liian antava ;) Ratkaisu oli edestä leveämpi resori, joka kapeni sivuille ja taakse.  Helmaan olin ajatellut rullapäärmäystä, mutta ei päästy saumurin kanssa ihan samalle levelille asiasta, joten perustaite tällä kertaa :)
Loppujenlopuksi tykästyin tähän kovasti ja uskon että tulen tekemään monta tunikaa/mekkoa samalla kaavapohjalla hieman muokkaillen :)
On jotenkin tosi hyvä fiilis, että mä tein jotain minulle! Siis mulla on omatekemä juttu päällä ja se näyttää vieläpä ihan hyvältä :) Miten olikin niin iso kynnys lähteä ompelemaan itselle, mutta kyllä kannatti. Hyvä fiilis ja paljon uusia ideoita mielessä :)



Rintojen kohdalle tein pienet muotolaskokset, mikä oli istuvuuden kannalta varmaan ihan hyvä idea. Ensimmäinen sovituskuva on todella huono, peilini on ikivanha ja jo samentunut. Uusi peili siis ostoslistalle :)


Syliin halutaan tietty juuri silloin, kun yritetään edes vähän poseerata ;)


Tässä se vanha tunikani, jonka pohjalta aloin kaavaa ja koetunikaa tekemään. Mallia tässä versiossa otettu lähinnä alaosasta ja toki tuossa rinnan alle tulevassa kaitaleessa.  Tällainen samanlainen, mutta korkeammalla etumuksella on myös suunnitteilla. Ihanaa olla näin innostunut :)



10 kommenttia:

  1. Tämä on aivan ihastuttava!! :) Saanko lainata ideaa? On vaan niin ihana ja istuva! :)
    Onko tuo helma osa rypytetty tuosta kaitaleen alta? Ja millä materiaalilla teit kaitaleen? :) Voih, ei voi kun ihastella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai saat, ideat ovat vapaata riistaa ja ihanaa jos joku saa oman innostuksen jostain minun tekemästäni :)
      Rypytin tosiaan kaitaleen alta, ihan sillä diffit kaakkoon saumurilla-tsydeemillä, mutta enempikin olisin voinut rypyttää kiristämällä neulalankoja vielä lisää. Seuraavaan sitten :)
      Kaitale on ihan trikoota, kokeilin ensin resorista, mutta se venyi aivan liikaa ja ei ollut hyvä, joten purin pois.
      Kiitos kehuista, omaa tekemään vaan :)

      Poista
  2. Vau! Istuu täydellisesti! Tosi ihana malli.

    VastaaPoista
  3. On kyllä tosi nätti malli (siis niin mekko kuin sovittajakin)! ;)

    VastaaPoista
  4. Tämä on kyllä tosi nätti ja istuu hienosti! Ihana tunne olla niin innoissaan ja tyytyväinen, nyt vain lisää mekkosia tehtailemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihan mahtitunne, innoissaan olen ollut pojankin vaatteista ja hänelle tekemisestä, mutta nyt tuntuu ihan uudean osa-alueen valtaukselta, hih :)

      Poista